maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kilpa-aerobicciä koko perheellä


Perheemme aerobic-elämä alkoi kun Aino 9 vuotiaana osallistui SVO:n esittelytilaisuuteen. Urheilutalolla oli mahdollisuus kokeilla mm. sirkustelua, telinevoimistelua ja aerobiccia. Aino tuli silmät loistaen kertomaan, että haluaa aloittaa aerobicin. No, harrastusta oli lähdetty etsimään eli heti otimme selvää miten aerobicciin pääsee mukaan ja sillä tiellä tässä ollaan. Aino oli heti hyvin innostunut lajista. Treenaamaan hän lähti aina innolla.


Aino on aina ollut tosi innostunut aerobicista. Treenaaminen ja kilpailureissut, vaikka ovatkin olleet raskaita, ovat olleet aina mieluisia. Tämä varmaan vaikutti paljon siihen, että kun Eini 12 vuotiaana kuuli starttibicistä eli aloittavasta aerobic-ryhmästä, hän halusi lähteä myös kokeilemaan samaa lajia. Eini oli harrastanut balettia ja jazz-tanssia, mutta hyvin nopeasti aerobic tuntui olevan hänellekin sopiva laji - äidin hämmästykseksi.

Meidän perheelle kilpaurheilu oli täysin uutta. Me vanhemmat olemme aina pitäneet erilaisesta liikkumisesta, mutta varsinainen kilpaurheilu oli vierasta. Aerobic on jo lajina vaativa, tarvitaan voimaa, nopeutta ja notkeutta. Ja sitten vielä pitää kilpailla ja estetiikkakin on osa suoritusta. Paljon on ollut opeteltavaa, mutta vähitellen olemme kaikki oppineet – ja paljon!

Ainon valmentajana on aina ollut Henni. Hennin kanssa on ollut muita valmentajia, mutta hänen valmennustyylinsä on tullut meille tutuksi. Henni on vaativa valmentaja, jonka tyyliin on myös meillä vanhemmilla ollut totuttelemista. Tulosta Hennin valmennuksella on kuitenkin tullut ja tytöt ovat hyvin tottuneet tyyliin. Hienoa valmennuksessa on ollut se, että perustreeniä on tehty niin, ettei loukkaantumisia, lihasongelmia tmv ole ollut.


Kilpailumatkat ovat olleet isompien tyttöjen mielestä parhaita juttuja kilpa-aerobicissä. Jo pienestä pitäen pienin sisko Anni on kulkenut kisamatkoilla maskottina koko porukalle ja hän on aina tunnollisesti kulkenut myös treenikuskina. Joinain iltoina on viety ja haettu Annin kanssa puolen tunnin välein isompia sisaruksia treeneistä. Välillä on leikitty lumikinoksissa ja taas jatkettu kuskausta. Jotenkin tuntui hyvinkin luontevalta, että hänkin halusi lähteä aerobiccaamaan kun Henni aloitti uuden Sitruunapippureiden ryhmän Annin ollessa 5-vuotias.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti