Suhteeni voimisteluun on ollu alusta alkaen hyvin kirjava -
voisin jopa kutsua viha-rakkaus-suhteeksi. Voimistelijaksi, tarkemmin
kilpa-aerobiccaajaksi, kasvaminen on tapahtunut hyvin vaiherikkaasti, mutten
silti vaihtaisi ainuttakaan turhautumisen tuskaa tai pettymyksen kyyneltä pois.
Onnen hetkiä unohtamatta; niistä itselleni tärkeimpiä en ole kuitenkaan kokenut
kisaparketin spottivaloissa kimalteleva kisapuku päällä. Ne hetket on koettu
treenisalilla, hiukset vinksin vonksin ja hiki iholla, vaikka monesti yksilönä
niin silti joukkueen kanssa. On ollut hauska huomata kuinka vuosien mittaan
myös joukkuekavereiden ja valmennettavien onnistumiset ovat saaneet aikaan niin
kovin aitoja ilon tunteita - kiljahduksia ja myös niitä kyyneleitä.
Tiedän nykyään, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan rakkaudesta
lajiin. Se on jotain sellaista, mikä on ainakin omaa elämääni rikastuttanut
enemmän kuin mikään muu. Voimistelu on minulle opettaja, terapeutti, ystävä,
tietenkin liikuttaja ja iso iso osa identiteettiäni. Paljon se on ottanut,
mutta niin paljon enemmän antanut. Käteen on jäänyt mielettömiä muistoja,
korvaamattomia ihmissuhteita, terveet ja liikunnalliset elämäntavat, joiden
uskon kantavan pitkään ja lukematon määrä elämän kannalta tärkeitä oppeja;
itselleni tärkeimpänä se, että - ihan oikeasti - määrätietoisesti töitä
tekemällä pääsee eteenpäin ja voi saavuttaa niitä tavoitteitaan sekä unelmiaan.
Niin, ja se, että jos satut laskeutumaan korkeasta hypystä toivotun
punnerrusasennon sijasta ei-ihan-niin-hallitusti mahalle raajat komean leveässä
X-asennossa, kuuluu silloin vain hymähtää, kerätä itsensä takaisin pystyyn,
pyyhkäistä paidasta pois pölyisen salin lattian jäljet ja ponnistaa uuteen
hyppyyn.
Voimistelu ei tule koskaan katoamaan elämästäni ja siitä
olen varma. Tavalla tai toisella se tulee aina kulkemaan mukanani sinne
kiikkustuolin keinutukseen saakka, vaikka sitten vain kauniina muistona. Kun
oma voimistelu-urani on saatu taputeltua ihan maaliviivalle saakka, niin haluan
jakaa toki vuosien varrella kertynyttä tietoa ja taitoa tulevaisuuden
lupauksillemme, mutta myös toivon heidän löytävän sen aidon liikunnan,
voimistelun, riemun, joka on minutkin kantanut läpi harmaimpienkin
kivien.
-Tuuli
Ihana Tuuli, mahtavaa lukea voimistelutarinasi.
VastaaPoistaOlet monella tavalla esikuva ♥